Sunnuntai on ollut hyvin sumuinen sään sekä mielialan suhteen, tunnen itseni hyljätyksi läheiseni eivät soita eivätkä käy, vikahan on tietysti minussa että olen niin hankala syy voi siihen olla osaksi lääkityksessä jota joudun syömään vatsani takia diaknoosi on niin vaikea etten muista sitä papereista katsomatta eikä sillä ole varmaan väliäkään vaan olen niin masentunut kuin ihminen voi olla, toivottavasti tätä ei lue kukaan .

Olen yrittänyt kaikkea mahdollista, kävin Jumalanpalveluksessa siellä oli muutamia tuttuja vaan keskustelu tilaisuutta ei ollut joten kotiin tullessani odottelin että joku olisi soittanut.

Syötyäni läksin sauvalenkille vaikka selkäni takia pelkäsin lähteä katsoin kuitenkin selkäkivun pienemmäksi vaivaksi kuin masennuksen, kävelin itseni niin väsyksiin etten tuntenut mitään oli helpompi olla vähän aikaa, nyt odottelen että siskoni tulisivat skypettelemään saa nähdä heilläkin on oma elämänsä johon kuuluu mies ja perhe.

Omalääkärin pääsyynkin on vielä 8 päivää nyt tuntuu mahdottoman pitkältä ajalta toivon että pärjäisin sinne saakka jos saisin jotain apua sieltä.