Melkoisen vaiherikas päivä tänään, aamu oli niitä tavallisia aamuaskareita ja sitten imuroin kun viime kerralla pyysin siivoojan pyyhkimään kirjahyllyn ja jotain muuta pientä joka on minulle hankalaa. Meillähän oli tänään kerhopäivä ja olin siellä ja sitten läksin sauvalenkille. Oli niin tosi ihana aurinkoinen ja keväinen sää, nautin tavattomasti kun en ole pakkasen takia käynyt moneen päivään.

Tultuani siistiydyin vähän ja olin hiukan puolipukeissa kun soi ovikello ja siellä oli rouva 2 kerroksesta ja hän kertoi kun he tulivat miehensä kanssa lenkiltä kuului meidän kerroksesta huuto että tulkaa apuun, ja he tulöivat ja se oli toisessa päässä asuva muistihäiriöinen ihminen, hänellä on turvaranneke ja ovessa on hälytin joka hälyttää kun hän poistuu ovesta, kovaäänisestä kuului ääni mikä on hätänä, kerroin että potilas on hyvin peloissaan ja itkuinen että jonkun odotetaan tulevan me olemme naapureita. Kului puolituntia ,ei ketään ,kului tunti ,ei ketään. Katselin ja löysin hänen veljensä kännykkänumeron ja tulin kotiin soittamaan ja veli sanoi hän tulee 15 minutin kuluttua voitko olla siellä siihen saakka, sanoin että voin. Kun menin takaisin juuri ennen tämän veljen tuloa tuli ensiavun hoitaja ja kysyi mikä hätä sinulla on, sanoin että häntä peloittaa. Tulin ovesta ulos ja tuli veli ,sanoin että voisi kysyä miksi apu ei tule nopeammin koska potilas oli todella pelokas ja itkuinen. Kun Luoja varjelisi vastaavista tilanteista.