On ollut aurinkoinen ja lämminkin päivä, kävin vaan kaupassa en lenkillä ,laittelin ruokaa kun Jouko ja Eija tulivat käymään  ja Jouko laittoi taulun seinälle ja monta asiaa sain kuntoon heidän avullaan, Eija tarkisti veromuutokset samoin turvapuhelimen paperit joten sain molemmat laittaa kirjekuoreen ja voin viedä ne postiin. Myös tämän koneen laittoivat kuntoon skype3n kamerakuvakin on ihan hyvä Jouko sen laittoi, ne laittaa jotka osaa. Jouni soitti illalla 17.tienoilla olivat lähdössä V esilahteen jonkun Annen kaverin 50 vuotisjuhliin.

Tuossa edellisessä kirjoituksessani kiirehdin nopeasti siihen vaikeimpaan kokemaani asiaan Paavon kuolemaan ja jäi kokonaan käymättä läpi näitten toisten lapsenlasten syntymä ja lapsuus kerroin vaan Villestä joka oli ensimäinen siitä sarjasta. Kaisa ,Eijan ja Joukon tytär syntyi muistaakseni 1977, siis neljä vuotta myöhemmin kuin Ville, tuli sukuun tyttö ja se tuntui ihmeelliseltä meistä kaikista , minä ompelin ja kudoin hänelle jotain vaatteitakin, muistan kerran kun olimme jossain messuilla ja Kaisa jo käveli ja hän katseli jotain hyvin hartaasti ja hiljaa ja kun hän lähti liikkeelle eräs vieressä oleva nainen säikähti kamalasti sanoi että hän luuli koko ajan että se on nukke joka siinä seisoo, samoin eräänä talvena olimme minä ja Jouko Kaisan kanssa ostamassa hänelle hattua.Ensimmäisessä paikassa esiteltiin hattua joka oli mielestäni liian poikamainen ja sanoin ei me tytölle semmoista osteta. Mentiin Kekäleen lasten osastolle jossa oli valinnan varaa ja myyjä laittoi tytölle hatun päähän kun Kaisa sanoi jos tämä on poikien, silloinkin myyjä hämmästyi kovasti että osaako noin pieni jo puhua, se hattu me kyllä ostettiin.

Sitten syntyi Jarno jos nyt oikein muistan ja hän oli aika kova poika huutamaan, välillä Kaisa hermostui siihen huutoon. Jarno oli myös kova äitinsä perään monesti säälitti Eija kun vaikka meni vessaan Jarno huuti oven takana. Kyllä he yhdessä paljon leikkivätkin kun Jarno vähän varttui.Vielä Kaisasta , kerran tuli isänsä kanssa meille kun asuttiin Annalankadulla ja talon naisilla oli kerhohuoneessa palaveri pikkujoulujuhlan ohjelmasta ,Kaisa oli mukanani ja oli siellä muutamia samaa ikää olevia poikiakin jotka hyppiv ät ja temppuilivat siellä, Kaisaa ehkä harmitti kun ei kehdan nut mennä mukaan.Yhtäkkiä hän laskeutui sylistäni ja alkoi laulaa: Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö:hän lauloi koko laulun välillä jäi jumiin ja minä pikkuisen autoin ja kun laulu loppui hän nousi takaisin syliini. Naiset alkoi ihmetellä että siin ähän on yksi ohjelma numero, Kaisa ei puhunut mitään vielä silloinkaan kun men tiin kotiin. Jarno oli välillä meillä hoidossakin oliko Kaisa tarhassa sitä en muista, mutta eräänä päivänä kun tulin töistä Paavo oli kai lomalla koska hän oli Jarnon kanssa kotona. Kysyin että kuin kas se päivä on mennyt? Jarno vastasi aika hyvin mutta minulla meni kakka housuun . Kysyin mitäs se pappa sanoi ; ei se siitä mitään sanonut suihkutteli vaan mutta siitä se suuttui kun laitoin vessan oven lukkoon enkä saanut auki,no m itä pappa siitä sanoi ,tätä temppua et sitten tee toista kertaa.Että näin elettiin silloin.

Kun Jaakko syn tyi Jouni oli vienyt Päivin laitokselle päivällä, oli lauantai ja Manttaalitalolla oli tanssit jossa Joun ikin oli soittamassa me olimm e siellä Tynkkyjen kanssa ja sinne tuli tieto että Joun ille on syntynyt poika, iloi oli suuri ja tanssi maistui. Kerrankin kun tuli isänsä kanssa käymään osasi jo kävellä hänellä oli reppu selässä joka oli hyvin pullea, siellä oli pojalle vaippoja. Hän kyseli usein kun katsoimme ikkun asta ulos autojen merkkejä no enhän minä tiennyt hän sanoi; eikö naiset tiedä mitään, kerroin että kyllä jotain mutta automerkit eivät kuulu naisten tietoihin.Kerran taas kun  tulivat hänellä oli pieni työkalupakki kädessä ja se oli tosi hassun näköistä, oli siellä työkalujakin jotain en muista mitä.Sitten syntyi Juho, hän oli vauvana niin kiltti etten ollut ennen moista tavannut, muuten kuin nyt kun Juhon pojat on mielestäni yhtä kilttejä.Kerran Päivi ja Jouni menivät johonkin kaverilleen yökylään, Jaakko oli sanonut äidilleen :tulette sitten pois kukonlaulun aikaan, aamulla hän sanoi ei niitten tarttis niin aikaisin tulla voisivat siellä  vaikka syödä.Juho kaihtoi pun aista väriä ei saanut olla missään hänen v aatteessaan punaista, kudoin hän elle villapaitaa ja äitinsä kiusasi ja sanoi että varmaan mummi laittaa siihen punaista, Juho ei hyväksynyt vaan sanoi se on rakkauren väri, niin tarkkoja m eidän lapsenlapset ovat olleet pienenä.