Aamu puuhieni jälkeen tein kinkkupiirakan, olin kutsunut Diakon issan V irpi  Pohjosen käymään ja tiesin ettei hän ole missään saanut ruokaa siihen m ennessä, kun hän tuli asia osoittautui todeksi, kahvit juotiin päälle ja juteltiin hän oli menossa palvelutalolle siellä oli kevätjuhla. Läksin sitten lenkille ja testasin uudet sauvani jotka ostin eilen ja totesin että olivat oikean mittaiset kun vanhat oli liian pitkät ja kävi hartioihin.Totesin myös sen että pikkuvarv as on taas erittäin kipeä ja mietin m itä sille olis tehtävä, en  vielä löytänyt vastausta.Vanhamäen  Kaija tuli ja pistin kahvin tippumaan ja juteltiin tärkeimmät asiat ja todettiin että jalkani jotka oli esim. viime viikolla erittäin turvoksissa ei nyt olleetkaan,en osaa oikein uskoa sitäkään kun lauantaina Jorma ja Kaija puhuivat siitä veden juom isesta ja olen yrittänyt noudattaa neuvoja voiko sillä olla vaikutusta niin paljon.

Kun olin tulossa sieltä lenkiltä tuli vastaani vanharouva joka alkoi puhua siitä kuinka on nellinen hän on kun tyttären poika pääsee ylioppilaaksi ja kertoi kuinka kunnollinen on, n o onhan siinä aihetta ollakin onnellinen niinhän minäkin olen ollut, hän kertoi myös kuinka häneltä on alkanut mennä muisti että tulee paljon hankaluuksia sen vuoksi, tuuli oli kova ja alkoi sataakin mutta ajattelin että juttelen niin kauan kun hän haluaa hän ellä oli vaan vähemmän vaatteita päällä joten hän ehdotti sitten että jatkamme juttua joskus myöhemmin, en ole häntä nähnyt koskaan ennen mutta ei hän varmasti kaukaa ollut koska oli rollaattorin kanssa reissussa.

Niin me v anhen emme ja tulee ehkä monen mielestä omituisia piirteitä esille minulle esim. kova puheripuli kun kuuntelija vaan löytyy, soitin koesoiton turvapuhelinmeen  kun katsoin papereista että pitäisi kerran kuukaudessa soittaa ettei käy niinkuin naapurissa kun tuli av un tarve puhelin ei toiminutkaan kun oli akku loppunut. Jouni soitti aamulla heti kahdeksalta että jos kuulen uutisissa että Hauralantiellä on palanut omakotitalo ja yksi on kuollut se ei ollut heillä, hyvä oli kun soitti olisin todella hermostun ut muuten.

Silloin kun äiti halvautui oli tilan n e se että illalla oli joku sukulaispoika tuon ut hän et Jyväskylästä ja äidillä ei ollut avaim ia ja oli menn eet Tuunaiseen pyytämään avaimia mutta viisaasti kyllä Kauko oli lähten yt av aamaan oven m utta ei antanut avaimia koska oli puhe että käy kerran  päivässä tarkistamassa tilanteen , heillä oli kehitysv ammainen tytär jota ei voin ut jättää yksin ja Martta oli jossain asioilla siis seuraavana päivänä, joku oli tullut meiltä päin ja sanon ut ettei Hilda ole kotona kun on kaihtimet kiinni, heti Kauko oli tien nyt etteivät asiat ole kunnossa ja pääsi lähtemään katsom aan  ja kun meni sisälle oli äidin kamarin ovi lukossa joten hän ei päässyt katsomaan n ukkuuko äiti ja soitti Pirkolle ja Pirkko antoi luvan särkeä ovi, siellä äiti oli halvaantuneena lattialla mutta elossa, ambulanssi vei Joen suun sairaalaan  ja sieltä hän pääsi vielä Heinäveden sairaalaan kin mutta ei koskaan  enää kotiin, olivat isän kan ssa sam assa huoneessa viimeiseksi, isä kuoli huhtikuussa ja äiti taisi elää vielä toista vuotta mutta koskaan  hän ei tajunnut olev ansa halvaantunut. Kerroin tämän siksi koska luulen että ette ehkä muista näitä juttuja ja siksi että n äin  äkkiä tilanne voi vaihtua.