Niin tapasimme Leppäsen Marjatan ja Veikon ensikerran, Kaijan veljet olivat jo meillä käyneetkin, tuli uusi yatäväperhe lisää ja melkeinhän me sukulaisia oltiinkin. Kun Jorma pääsi ammattikoulusta hän ja moni luokkatoveri hakeutuivat töihin Porvooseen Nesteentutkimuskeskukseen ja Kaija joka oli kouluttautunut kaupalliselle alalle sai sieltä myös töitä.Siitä talon naiset oli ulkona lapsia vahtiessaan arv ailleet asuvatkohan yhdessä kun ei ollut vihitty, kyllä he asuivat kävimme siellä ainakin kerran en muista kävimmekö useammin. Jouko oli löytänyt tyttöystävän luokkatoveristaan Eijasta joka oli ainakin minulle kovin mieleinen, myös he koulun päätyttyä lähtivät Porvooseen ja molemmilla oli työpaikka Nesteellä. Jouni oli silloin armeijassa Tikkakoskella ja lomilla käydessään kertoi hauskoja juttuja sieltä hän ei tainnut ottaa sitä niin tosissaan kuin Jouko.

Hatapäänhovissa oli useampia taloja ja kavereita oli monta, muistan erikoisesti Mämmilän Karin hänellä oli marsu ja sen kyllä haistoi jos oli ollut vieraisilla sen kanssa Jounin luona ja Jounilla oli pieniä valkoisia hiiriä,kerran  olivat päässeet karkuun ja se oli kovaa metsästystä kun niitä etsittiin,Jorma san oi ettei hän rupea ennen nukkumaan ennen kuin joka ainoa on löydetty mutta kaikkia ei löytynyt koskaan vaikka minä seuraav ana päivänä kävin läpi kaikki keittiön kaapitkin ja siivosin joka nurkan. Myös Linroosin Risto on jäänyt mieleeni hän oli toisaalta totinen  ja toisaalta semmoinen veijari ettei tiennyt oliko totta vai ei, kerran joku pojista näki että Risto tulee meilla ja sanoi että tulee varmaan lainaamaan hengaria luulin että taas pojat hööpöttää minua niinkuin monesti ennenkin, Risto tuli ja sanoi saisinko lainata hengaria, luulin että pojat ovat sopineet keskenään jutun, sanoin että saat mutta kerro mihin sinä sitä tarvitset, hän kertoi että avaimet jäi kotiin, olin yhä enemmän sekaisin, pyysin näyttämään kuinka hengari siinä auttaa, hän näytti hengari postiluukusta sisälle ja sillä sai käännettyä lukkoa niin että aukesi.Pojilla oli poikien konstit.

Kun Jouni tuli armaijasta myös hän meni Pirkanmaanammattikouluun ja muistelen että joku opettaja oli kysynyt onko teitä kotona vielä monta,ja onhan se ihme että melkein joka vuosi tuli kouluun uusi J.Kantanen.Isommat olivat jo Porvoossa ja muistan kun Jounille ostettiin ensimmäin en auto, tulin työstä väsyneenä ja Paavo oli tullut jo aikaisemmin, Jouni sanoi että nyt lähdetään ostamaan autoa ja niin lähdettiin en muista mistä päin, m ielestäni se oli kuitenkin niin isokokoinen että vastustelin ettei nyt sentään linja-autoa, mutta se ostettiin  ja kyllä Jouni haki minut iltavuorosta monta kertaa ,olin tosi ylpeä kun poika tuli hakemaan autolla.

N yt on vuorossa tämä päivä, menin kirkontuvalle yksin kun Selma meni mökille Väinön kanssa, siellä on aluksi kahvit ja niin nytkin ja tunnen itseni tosi vanhaksi kun joku tänään Tuula tuli kysymään että tuonko sinulle kahvit siellä on munkkia, m yönsin ja hän toi ja vielä lisääkin kun munkki oli niin valtavan iso ja hyvä .Heli ei ollut hänellä oli joku kokous laulettiin muutama laulu ja sitten tuli Diakonissa Virpi Pohjanen ja hän osaa ottaa kuulijat mukaansa, hän kertoi työstään ja mitä kaikkea siihen sisältyy.Kotiin tultua kävin kaupassa ja syötyäni lenkillä oli mukava kävellä vaikka aurinko ei paistanutkaan, siinä se päivä on taas mennyt rattoisasti.