Tänään vaikka on sunnuntai en lähtenyt kirkkoon kun täällä Kaukajärvellä ei ollut Jumalanpalvelusta ja kauemmas en lähtenyt. Kaija kävi melko aikaisin kun luuli minun lähtevän ja toi salottisipulia en koskaan ennen ole niitä käyttänyt enkä käyttänyt vielä tänäänkään. Jouni soitti ja kysyi olenko johonkin lähdössä, en ollut ja hän lupasi että tulevat käymään.

Tulivatkin myös Sanni oli mukana vaan hänellä oli niitä hevosjuttuja Vesilahdessa 13.30 joten vierailu ei kestänyt kauan , kahvit juotiin ja juteltiin tai oikeastaan minä juttelin ja toiset kuuntelivat, näinhän se usein menee. Söin ja läksin ulkoilemaan tuuli siellä kävi mutta kuljin suurimman osan matkaa metsässä joten ei paljon haitannut.

Jos palaan taas lapsuuteeni Pirkon perheeseen tulo rikastutti ja kevensi koko perhe-elämää, puhuimme keskenämme paljon enemmän myös isä ja äiti hän oli se keskipiste jota seurattiin. Äiti kun hän oli jo vähän tottunut elämään yhdenkäden kanssa keksi tavattoman paljon keinoja joilla pystyi paremmin  osallistumaan kodin askareisiin. Eräänä keväänä olimme melkein kaikki kylän mukulat myös me Tuulikin kanssa taimenistutuksessa jossain metsässä ja sillä aikaa äiti oli keittänyt suuren kattilallisen jotain marjakeittoa, no eihän hän saanut sitä yhdellä kädellä hellalta pois (oli hellanrenkaat ja kattila syvällä niitten välissä) hän meni tien varteen ja joku mies talutti pyöräänsä ylämäkeen äiti kysyi että tuletko nostamaan kattilan hellalta, mies tuli ja nosti koska näki ettei äiti yhdellä kädellä sitä jaksa nostaa.Siis äiti ei jäänyt neuvottomaksi asioiden edessä hän keksi keinon millä selvitä.

Silloin oli tullut tämä elokuva "Katariina ja Munkkiniemen Kreivi" ja me Tuulikin kanssa usein kun teimme illalla käsitöitä laulettiin silloin ;vuodet kulki kulkuaan en saanut rauhaa milloinkaan; pöydän alta kuului huokaisu en saanut minäkään; pikkusisko siellä otti osaa kaihoomme. Isä soitti mandoliin ia ja viulua ja lauloikin joskus ,hänellä oli tavattoman kaunis pehmeä ääni. Hän oli ollut joskus nuorena Helsingissä ja varmaan niiltä ajoilta hän osasi monta laulua musikaalista "Jääkärin morsian" ja muistan hänen laulaneen esim." Mä poika pohjolan sun luokses halajan kun saapuu yö ja tuulonen se soi niin viihtäen." En ole varma oliko se ihan niin mutta minä ainakin nautin tavattomasti hänen laulustaan ja soitostaan.

Isä luki hyvin paljon ja lauantai oli se päivä kun hän kävi kirkolla kirjastossa. Kerran isä oli kirkolla ja äiti oli keittänyt luumukeittoa niin kuin yleensä lauantaina ja Pertti kun söi oli nielaissut luumunluun ja alkoi huutaa hirveästi että nyt hän kuolee että isä pitää hakea kirkolta, äiti sanoi (oli talvi) että meneppäs hiihtämään se voi tulla ulos kun  hiihdät. Pertti hiihti karvahattu päässä ihan punaisena ja hikisenä minä menin kysymään että helpottaako, Pertti huohotti kyllä se helpottaa kun vaan jaksais hiihtää ja jatkoi matkaa, kyllä hän oli poikki kun isä tuli ja vapautti hiihdosta. Kerran vähän suurempana hän oli ottanut minun sukseni ja kärki oli katkennut olin tosi pahoillani siitä mutta Pertti sanoi että suutari Jussi sanoi että sen olis saanut laitettua jos ilma ei olis kerennyt väliin.Nyt kun tuli puhe Pertistä kerron vielä kun opettajalla oli saman ikäinen poika Jussi ja kerran he olivat pienillä kirveillään leimanneet Ikäheimosen metsää joka oli lähinnä, hakanneet puunkuorta pois ja kyllä isä ja opettaja joutuivat maksamaan  siitä. Oli joulun alusaika ja Pertti kirjoitti joulupukille kirjettä ja vei ulkorapun kaiteeseen narulla kiinni, tuli sisälle ja sanoi että jos kirje ei yöllä häviä se on koulun Jussilla selkäsauna. Pidettiin huoli että hävisi että Jussi säästyi selkäsaunalta. En tiedä kiinnostaako nämä ketään mutta minä kun kirjoitan muistan sen ylemmyyden tunteen jota tunsin kun olin viisaampi kuin Pertti mutta hän olikin 4 vuotta nuorempi kuin minä, se ylemmyyden tunne kyllä haihtui myöhemmin kun hän oli lukenut mies ja minä tavallin en perheen äiti.