Tänä aamuna minulla oli laboratoriossa käynti omalääkäri määräsi verikokeita ja sydänfilmin sen muistin menetyksen vuoksi. Läksin ennen yhdeksää kun aika oli 9.20 ja käskettiin istuskella noin 15 m inuttia ennen kokeitten ottoa. Menin 22sella kun sillä pääsee ihan ovelle , sieltä päästyäni kävin siinä nurkantakana on paikka josta saa aamupalaa ja minä söin puuron. Kävelin Sokoksen kohdalle ja menin bussilla Turtolaan hain kenkäni suutarista ja sitten taksilla kotiin. Kengät tuntuvat jotenkin mukavilta jalassa ainakin nyt. Aurinko paistaa ja ei käy tuulikaan  kovin voimakkaasti joten kyllä lenkillä on käytävä, Joukon kanssa puhuttiin puhelimessa mutta hän oli sitä mieltä että eiliset kirjoitukset on menneet sen siliän tien.

Jos nyt taas muistelisin vanhoilta ajoilta Kermassa kulki sitä virtaa myöten laivareitti Kuopion ja Savonlinnan välillä ja usein kohtasivat Kerman tienoilla. Illalla se laivalle meno oli päätapahtuma silloin kun sinne sai mennä, siihen oli monet ehdot esim.kasvimaan kitkeminen ja harventaminen ja risujen haku metsästä ym. Tahtoi päivällä joskus unohtua tehtävät ja muistui mieleen vasta kun Savonlinnasta päin tuleva laiva huuteli alavesillä, silloin tuli kiire kasvimaallakin ei siellä aina ehtinyt katsoa mitä tuli poistettua siinä meni porkkanan taimetkin samalla.Laivalle tuli kaikki kynnelle kykenevät vaikka yleensä laivat menivät vaan ohitse joskus oli joku tulossa Kuopiosta tai kirkolta että laiva poikkesi laiturissa.Mutta oli joskus jännää koko päiväksi jos kauempaa tuotiin eläimiä joita vietiin teurastamolle, vallankin jos oli v ihaisia sonneja vaikka yksikin. Siinäkin oli hankalat paikat kun moni eläin pelkäsi astua laudalle jota myöten talutettiin laivaan piti olla monta miestä hommaa hoitamassa.Meidän vaihtelumme oli se kun siellä oli toisiakin lapsia ja nuoria ei ollut televisioita rattona.

Sitten isä joka oli ratavartija sai paikan Juojärveltä ja tuli eteen muutto Kermasta jossa olimme koko ikämme olleet, haikeata se oli mutta koska me Tuulikin kanssa olimme jo 16-17 vuotiaita oli hauskaakin nähdä eri ihmisiä kuin Kermalaiset vallankin poikia. Kun muutim me asem alle kasarmille olimme paikassa jonka kautta kylän elämä kulki , matkalaiset ja postikin oli asemalla joka jaettiin illalla, siellä tavattiin eri ihmisiä ja taas kylän pojat tykkäsivät kun tuli kaksi neitokaista jotka ei olleet koulutovereita. Melkoista vipinää se alkuun olikin kun treffejä oli yllin kyllin ja ladoissa pidettiin tansseja jossa joku soitti grammofoonia tai parhaassa tapauksessa tuli joku haitaristi, se oli jotakin eikä saattajistakaan pulaa ollut.

Sitten miehet kotiutettiin ja heitäkin tuli kylälle aika monta, esim. Paavo joka oli huomattavasti v anhempi minua siis silloin ajattelin niin, joskus postilla kysyi että koskas tyttö lähtee sedän kanssa kävelylle, se ei alkuun tullut edes mieleen ja toisetkin sanoivat ettet kai sinä noin vanhan miehen kanssa tee senssejä.

Asema-alueelle radan taakse ajettiin paljon tukkeja joita kuorittiin ja Perttikin vapaa aikanaan sitä teki ja kun menin hakemaan häntä syömään siellä oli hyvin usein Paavo joka jelppasi Perttiä ja heistä tuli hyvät ystävät ja kuinka ollakaan siitä se meidänkin seurustelu vähitellen alkoi, ja niinkuin Pertti Paavon muistopuheessa sanoi se oli paljolöti kaivonkannella istuskelua äidin silmien alla.Vähitellen tuli meille kotiinkin ja Pirkko ja Maila ihastuivat ja sylissä istuskelivat.

Sitten äiti lähetti minut Nurmekseen Helvitädin luo apulaiseksi, en muista kuinka kauan siellä olin mutta kirjeitä kulki ja sitten kun palasin en ollut kotona kauan kun kutsuttiin Ratamäelle lasten vahdiksi he olivat muuttaneet Kintauteen Jyväskylän lähelle ja äidin keksintöähän se varmaan oli kyllä sen tiesin mutta kyllä Paavo siellä kävi kun hänellä oli tuttuja Jyväskylässä. Siellä muuten näin Viljo Vesterisen livenä kun hän oli jossain siellä soittamassa ja tuli Ratamäelle syömään. Ei kulunut kauan kun Paavo oli käynyt isältä pyytämässä kättäni ihan vanhan aikaisesti, ainoa Pakarisen tytöistä joka isältä kysyttiin, ja niin menimme kihloihin  ja tulin pois piikomasta.