Jatkan lapsuudesta johon jäin illalla ettei jää mieleen ainoastaan vaikeudet. Äidin käden menetyksen jälkeen jonkun aikaa joku naapurin tytöistä sanoi että hän on kuullut että teille tulee vauva, hämmästys ja epäusko valtasi mielen kuinka kylällä tiedettiin ja me ei, aikamme ihmeteltyämme minä aloin odottaa tapahtumaa ja olisin halunnut siitä puhua Tuulikin kanssa mutta hän ei antanut mainitakaan  asiasta hän koki sen hyvin vastenmielisenä asiana. tuli päivä että meidät käskettiin Kaunosedän ja Tyynetädin kotiin koko sakki ja Tyynetäti meni meille ja kai sinne kutsuttiin kätilökin. Aika tuntui hyvin pitkältä eikä osattu oikein olla mitenkään, tuli ilta ja Tyynetäti tuli nauraen ja kertoi että teillä on pikkusisko, tuntui mahtavalta ja ajattelin että nyt on kaikki vaikeudet ohi.

Menimme kotiin ja minä hiivin katsomaan sitä ihmettä toisista en muista,mutta heti huomenna sain tehtäviä jotka liittyivät lapsen hoitoon olin ylpeä kun minulle äiti uskoi niin tärkeitä tehtäviä, siis esim. riepujen pesua .Tuulikki mutisi että ei kun päätä salvameen en ymmärtänyt miksi hän oli niin vihainen ja vallankin jos lapsi itki.

Tuli aika että lapsi kastettiin, pappi tuli ja hänelle ann ettiin nimi Pirkko Marjatta, se oli juhlallinen päivä ja min ä sain  jossain välissä lapsen syliini ja ajattelin että nyt minullakin on oma tehtävä ja äiti luotti että osaan pitää sylissäkin ja vallankin lapsen riepujen pesu oli tehtäväni ja mieleinen oli sekin koska liittyi Pirkkoon, m uistaakseni Kaunosetä ja Tyynetäti olivat kummeina ja Saima Ratam äki alakoulun opettaja.Isä tykkäsi Pirkosta hyvin paljon  varmasti äitikin m utta käden menetys oli vielä päällimäisenä ajatuksissa ja se että kuinka minkäkin työn pystyi hoitamaan yhdellä kädellä. Pirkon pesu siis silloin oli käytössä vanna johon laitettiin pohjalle joku pehmeä pyyhe ja lämmintä vettä minä olin tärkeässä osassa kun pitelin Pirkkoa kahdella kädellä vedessä ja äiti pesi.Joskus kävi niin että äiti oli lähten yt yöllä johonkin ja aamulla isä sanoi ennen töihin lähtöä että hänen piti mennä Turkuun kun laitettiin tekokättä jota hän ei koskaan  oppinut käyttämään, siellä oli myös hänen  serkkunsa Lilloivan Anna-Mari ja hän saattoi viipyä monta päivää, Pirkko nukkui yöllä vaunuissa sänkyn i vieressä ja heräsin helposti kun hän äänteli, syöttämistä en muista m utta siihen  aikaan annettiin pien illekin lehmänm aitoa jota lämmitettiin ja annettiin tuttipullosta.

Siis heräsin kun Pirkko äänteli mutta en heränn yt kun kerrankin yöllä oli ollut ukkosmyrsky ja meidänki mökin takaa oli kaatunut paljon puita pidin varmaan tehtävääni niin tärkeänä että se voitti unenkin ja olin niin  mielissäni kun kerrankin äitikin kiitteli että osasin hoitaa lasta vaikka mikään m uu tekemäni työ ei kelvannut. Tuulikki osasi kaikkea ja hän aina leipoi , pyysin  että minäkin saisin leipoa mutta äiti sanoi että siitä ei tule mitään. Minulle kuului siivoamin en, kai se edelsi työtehtävääni aikuisena.

Sitten kun Pirkko oli jo isompi Tuulikki hyväksyi hänet ja olihan  se hauskaa leikkiä hän en  kanssaan mutta minuun Pirkko oli kiintynyt koska olin tav allaan hoitanut äidin tehtäviä, kun hän osasi jo puhua hän oli äidin kanssa jossain naapurissa ja äiti oli varmaan  kiitellyt Tuulikkia kuinka hän osaa kaikkea. Kai Pirkko oli koettan ut minustakin jotain hyvää löytää ja hän oli sanonut että kukaan ei osaa itkeä niin kauniisti kuin meidän Eila johon äiti oli sanonut että harjoitus tekee mestarin.