Niimpä olemme päässeet jo lankalauantaihin ja kirkoissa alkaa lohdullisemmat saarnat ja virret, suurin kärsimys on ohi. Imuroin vähän vaikka on lauantai  ja pesin koneellisen pyykkiäkin vaikkakin vähän huonolla omallatunnolla myös kaupassa käynti kuului ohjelmaan ja siellä oli kyllä paljon muitakin ostoksilla. Kutsuin Leppäsen pariskunnan kahville ja he tulivatkin mielellään, meillä riittää aina juttua.Soittelin aamupäivällä kolmelle serkulleni kun ei tullut kortteja laitettua ja muutenkin on yhteyden pito vähän laista, kaksi heistä on äidin puolen serkkuja ja yksi isän puolelta, hän asuu Savonlinnassa ja ei ole nähty vuosikymmeniin.

Tämä Senja on Helvitädin tytär ja lapsena olimme paljon yhdessä kun kävivät ukkilassa, hänen sukunimensä oli Ahlgren nykyisin Juuti hänen siskonsa on jossain ulkomailla merim iespapin vaimona ja ainoa veli Olli kuoli heti kun oli suorittanut armeijan täti syytti että hän sai siellä sydän vian, Pertti oli silloin lukemassa että hän tietäisi totuuden mutta ei ole enää sitä kertomassa, mutta sen muistan lapsena että keinussa jos oli kovempi vauhti hän jäykistyi kummasti ja piti lopettaa keinuminen, he olivat meille hyvin läheisiä. muistan kerran kun olin hakemassa risuja metsästä niinkuin niitä haettiin hellaan, oli kesä ja helle ja minulla oli kova hiki kuulin ja näinkin että tuli linja-auto heitin risut ja laitoin kädet ristiin ja rukoilin että tämä perhe tulisi siinä autossa ja niimpä auto pysähtyi ukkilan kohdalla ja he tulivat rukoukseni oli kuultu ja sen jälkeen yritin keinoa monta kertaa ja uskoin että pitää olla kova hiki ennenkuin rukous kuullaan mutta sen jälkeen ei auttanut hikikään. kyllä usko oli jollain tavalla mukana elämässämme vaikka en osaa sanoa kenen ansiosta koska kerran se oli joulun aikaan ja oli joulukuusi ja silloin pidettiin kuusessa oikeita kuusenkaramelliä, no yhtenä iltana Pertti itki vallan tavattomasti eikä saatu selville miksi, sitten hän kertoi minulle että hän ei pääse taivaaseen kun hän otti salaa kuusesta karamellin, jatkoa en muista kuinka siitä selvittiin, mutta jotain ihmeen pelkoa meillä oli monessa asiassa eikä silloin vanhempien kanssa puhuttu asioista .Tämä hiertää minua onko näin ollut meidänkin perheessä ja poikani ovat joutuneet yksin ratkaisemaan vaikeita asioita.