Tämä onkin ollut mukava päivä vaikka en ole käynytkään ulkona kun on ollut sateista,kirkossakaan en käynyt kuuntelin radiosta Jumalanpalveluksen, jotain vähän askartelin vaatteitteni kanssa ja syötyäni kävin kuntosalilla polkemassa pyörää ja soutamassa. Sitten rupesin jalkojani lepuuttamaan ja nukuinkin toista tuntia, olin ihan pökkerössä kun Jorma soitti siihen heräsin vaikka oli kyllä aikeissa jo ennenkin nousta, sitten soitin Eijalle ja lupasivat tulla Joukon kanssa käymään ,oli tosi hauska yllätys, kahvit juotiin ja rupateltiinkin, Jouko löysi sen Rukajärven laatan jota on Jormakin kysellyt. Neuvoivat sitten kuinka voi etsiä ihmisten osoitteita ja puhelinnumeroita. Vähän aikaa olin Karjala chatissa siellä on niin hauskoja ne jutut puhuvat karjalan murteella ja vallan  hassuja juttuja nytkin  oli M utikaisen hampaat hukassa ja Ursula kyseli jokaiselta onko sopivat hampaat suussa.

Minulla on nämä vanhat jutut melko surullisia niinkuin nytkin tuli mieleen jatkosodan aikana kun asuttiin Juojärvellä ja oli marja aika. Ihmiset meni marjaan joukolla kun pelättiin desatteja siis venäläisiä sotilaita joita oli pudotettu Suomen puolelle, Tuulikki ei lähtenyt marjasakkeihin vaan me mentiin aina kaksin, kerran olimme mustikassa lähellä järveä ja minä olin kuulevinani jotain ääniä ja aloin itkeä kun pelotti niin kovasti ensin Tuulikki ei meinannut lähteä pois mutta viimein suostui ja oli pahalla tuulella kun mustikoita oli paljon. Menimme kotiin ja hän motkotti koko illan . Seuraavana aam una kun Rytkölän väki lähti heinään vähän kauempana olevalle pellolle ja tie kulki Variksen talon läheltä he huomasivatkin ettei taloa ollut vaan savuavat rauniot, talossa asui vanha pariskunta ja heidän vammainen tyttärensä heidät oli tapettu ja talo poltettu ja se oli toisella puolella sitä lahtea missä me olimme marjassa. Silloin oli tyyn i ilma ettei savukaan levinnyt kun ympärillä oli lehtimetsää.

Nämä venäläiset sotilaat jotka olivat vasta alle 20 vuotiaita poikia saatiin kiinni Kiteeltä ja käytettiin siellä rikospaikalla, olivat kertoneet että oli tarkoitus hakea vaan talosta ruokaa mutta sattui ohitse kulkemaan metsätyönjohtaja jolla oli pyssy ja hän poikkesi taloon juuri kun sotilaat olivat sisällä ja pojat aseen nähtyään alkoivat myös ampua ja siinä meni se työnjohtajakin ja laittoivat talon tuleen, en tiedä kuinka poikien kävi mutta piti Tuulikin myöntää että olin oikeassa kun sanoin kuulleeni ääniä.Kyllä silloin oli ainainen pelko myös omista sotilaista kun jotkut  sekosivat ja lähtivät karkuun, vaarallisia hekin olivat.