Asuimme isäni kotitalossa monta vuotta mutta kun talvisota alkoi olimme jo omassa mökissämme, olimme tietoisia että jotain vakavaa on tulossa,kylässä oli pari radiota joissa aikaihmiset kävivät usen kuuntelemassa uutisia, sitten alkoi liikekannallepano joka tarkoitti että alettiin koota miehiä sotilaskeskuksiin, tiesimme että kylältä Laurilan Martti vei miehille niitä käskyjä mutta isä vahti koska näki Martin tulevan ja meni portille vastaan ja otti käskyn, illan mittaan hän sanoi meille lapsille että hän joutuu yöllä lähtemään työ asioissa johonkin kauemmasmuistakaa olla äidille kilttejä. Aamulla kun läksimme kouluun Pertin kanssa kumpikin salasi toiseltaan sen että mihin isä lähti, kun menimme koulun pihaan joku huusi lähtikö teidän isä sotaan Pertti vastasi myöntävästi ja se helpotti kun voimme puhua siitä keskenämme salaamatta, siitä alkoi se kirjeiden odotus ja pelko koska pappi kääntyy meille sitä ei onneksi tapahtunut vaan isälle siellä rintamalla tuli umpisuolentulehdus ja hän pääsi sitten ensikerran kotiin ja seuraavana päivänä loppui talvisota ja kaikki isän lähimmät sotakaverit joutuivat väijytykseen ja ammuttiin , venäläinen partio ei tiennyt että rauha oli julistettu ja tekivät sen, kerron vielä sen kun isä tuli kotiin en tuntenut häntä näin vaan että hymyilevä sotilas tuli ovesta, mutta Maila juoksi kamarista ja huusi isä tuli, se oli onnen päivä.